Viidestoista vuosi

Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen.
Taas reputin ja sehän vihloo rintaa.
Käy proffat päälle lailla pommikonelaivueen
jos kysyn armolisäpisteen hintaa.

Viidestoista vuosi alkaa peruskursseineen.
On lukeminen kai jo aivan turhaa.
Enää jaksa uskoa en valmistumiseen
kun alan harkita jo itsemurhaa.

Taas nukun tenttisalissa
ja samaa unta nään:
kuin hullu huudan tutkintoni perään.
Pää konseptiin kun painuu,
reputan myös tentin tään.
Se pian ohi on,
taas liian myöhään herään.

Viidestoista vuosi saapuu peruskursseineen
taas huomaan kaiken tiedon unohtuneen.
Jää konseptini valkeaksi, siniruutuinen
kun vaivun jälleen kesken tentin uneen.

Taas nukun tenttisalissa
ja samaa unta nään:
kuin hullu huudan tutkintoni perään.
Pää konseptiin kun painuu,
reputan myös tentin tään.
Se pian ohi on,
taas liian myöhään herään.