Sauvakirkon polttaja

Kun ilta tullut on, pillit soi, savu haisee,
vain vanhan sauvakirkon seinät tuntee kuumuuden.
Kas, parvella nyt "RAKS!" parru leimuten halkee.
On syyllisenä poika Norjan muinaisjumalten.
Kun tienoon valot kaikki jo hiipuu ja kuolee,
hän jerrykannun kanssa hiipii kirkkoon hiljaiseen.
Ja bensa lorisee, tuli nurkkia nuolee,
ja roihuavat liekit piirtyy yöhön kesäiseen.

    Taas kerran näin iloisesti polttaa hän saa.
    Se tuttuu on kyllä mutta innostavaa.
    Kun palokellot soivat ja liekit ilakoivat,
    ne kertoa sen, voivat kuinka nauroi hän.

Hän nuori vielä on, mutta oottaa jo aikaa,
kun kaikkialta konstat saapuu häntä tutkimaan.
Voi kuinka lauluaan kolkko selli tuo kaikaa.
Hän toivoo että kauniina lyö liekit ainiaan.
Hän oikeudessa saa tuhopoltosta syytteen,
ja humu, pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Hän siellä esittää tinkimättömän pyyteen,
ett' lieskat jälleen taivaankanteen asti nousta voi.

    Taas kerran ...