Rosvo-Roope

Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa tään surullisen tarinan joll' ei oo vertoa Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään joka sydämiä särki missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään ja opetuksen saanut oli omalta isältään Mutt' tyttö jota lempi hän oli petturi Ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

Viel' Itämeren rannikot ne Roopen muistavat Ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat Ja Suomenlahden kaupungit tuns' Roope ryövärin Ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.

Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin ja tyttö poltti sydämens' mutt' Roope sikarin.

Ei tiennyt impi Oolannin kuink' oli laitansa kun Rosvo-Roope pestäväks' vei hälle paitansa Yks' nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn' ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin'.

Sai Roope viimein palkkansa hän on nyt Suomessa Ja jossain jokivarressa lie lossivahtina Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin Ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.