Nisti ja Nööri

Assari kun päätti tentin, siskoistaan jäi jälkeen sentin humanisti viimeinen. Hämärä jo Stadiin hiipi, humanisti Kamppiin kiiti, juuri aikoi nousta linjuriin, kun insinöörin fiksun näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut bussistaan. Kas insinööri ennen päivän laskua ei voi, milloinkaan lähtee lafkaltaan.

Katselivat toisiansa, insinööri rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi: poltat Marlboroa, mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa! Ei haittaa, vaikka röökisi mut yskiväksi saa - on astmaisena hyvä asustaa. Käy kanssani, niin Otaniemeen näytän sulle tien, ja sinut erhekylään vien.

Nisti vastas: nööri kulta, teekkarit vie järjen multa, enkä toivo hourulaan. Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta Dommaan ennä, niin en hetkeäkään lukee saa. Niin lähti kaunis humanisti, mutta vieläkin, kun insinööri öisin integroi, hän miettii, miksi toinen täällä lukutoukka on, ja toinen nablaa rakastaa.