Lapsuuden toverille

Sä kasvoit, neito kaunoinen, isäsi majassa, :,: kuin kukka kaunis, suloinen vihreellä nurmella. :,:

Lapsuutes ajan hellimmän sä leikit kanssani, :,: ja olit paras ystävän' ja ainoo iloni. :,:

Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan, :,: vaan sua, armas iäti, ma muistan ainiaan. :,: