Lapsuuden toverille

Sä kasvoit, neito kaunoinen,
isäsi majassa,
:,: kuin kukka kaunis, suloinen
vihreellä nurmella. :,:

Lapsuutes ajan hellimmän
sä leikit kanssani,
:,: ja olit paras ystävän'
ja ainoo iloni. :,:

Maailma sitten vieroitti
pois meidät toisistaan,
:,: vaan sua, armas iäti,
ma muistan ainiaan. :,: