Jaloviinaa

Susinaisesta kuullut mä oon tarinoita kuinka tuo noita naisen hahmossa vei miehen joka myöhemmin suruunsa juuttui kuin kiveksi muuttui, enää puhukkaan ei

Hän vain juo jaloviinaa viileää viinaa, kuin vettä vain juo Hän läikyttää lasissaan ruskeaa viinaa ja tien muistaa ruskeiden silmien luo

Vuosia myöhemmin naisesta kuulin joka elelee yksinään Naarvassa päin Ja riutunut mies roudaa hänelle viinaa vie jaloviinaa hälle ämpäreittäin

Ja hän vain juo jaloviinaa viileää viinaa, kuin vettä vain juo Ovat silmänsä kuulema kuin jaloviinaa lämpimän ruskeat kuin viina tuo

Ja hän vain juo jaloviinaa viileää viinaa, kuin vettä vain juo Hän läikyttää lasissaan ruskeaa viinaa ja tien muistaa ruskeiden silmien luo