Jaloviinaa

Susinaisesta kuullut mä oon tarinoita
kuinka tuo noita naisen hahmossa vei
miehen joka myöhemmin suruunsa juuttui
kuin kiveksi muuttui, enää puhukkaan ei

Hän vain juo jaloviinaa
viileää viinaa, kuin vettä vain juo
Hän läikyttää lasissaan ruskeaa viinaa
ja tien muistaa ruskeiden silmien luo

Vuosia myöhemmin naisesta kuulin
joka elelee yksinään Naarvassa päin
Ja riutunut mies roudaa hänelle viinaa
vie jaloviinaa hälle ämpäreittäin

Ja hän vain juo jaloviinaa
viileää viinaa, kuin vettä vain juo
Ovat silmänsä kuulema kuin jaloviinaa
lämpimän ruskeat kuin viina tuo

Ja hän vain juo jaloviinaa
viileää viinaa, kuin vettä vain juo
Hän läikyttää lasissaan ruskeaa viinaa
ja tien muistaa ruskeiden silmien luo