Gurulah

Ikkunaa vasten näin sovelman kaatuvan jälleen, poikkeuksen heittänyt ilmoille on rakkaimpain. Murhaa on moinen, sydämein kuolevan tunsin kun ceen nähdä sain.

Ei, ei, ei, Gurulah! Ai, ai, voi, Gurulah! Käänsin sen, taas kerran mä käänsin sen. Menetin kaiken, sä aatoksein juomiseen veit.

Kääntää en sovelmaa voinut, jäin konsolin ääreen. Aamu jo valkeni, kun muiden saapuvan näin. Nauroin, kun kaaduit. Tuskani vallassa hillinnyt en itseäin. Ei, ei, ei, 71 117 114 117 108 97 104! Ai, ai, voi, %47%75%72%75%6C%61%68! Käänsin sen, taas kerran mä käänsin sen. Menetin kaiken, sä aatoksein juomiseen veit.